Torstaina 18.6.2015 vietettiin kansallista Opettajien päivää. Tällöin ei ole opetusta, vaan kaikki kokoontuvat opettajanpäivän seremoniaan. Perinne juontaa satoja vuosia taaksepäin Thaimaan historiassa, ja on hartaustasoltaan Suomen Suvivirren-tyyppinen tilanne. Jo eläköityneet opettajat kutsutaan mukaan, ja heillä on erityinen kunnia-asema seremoniassa. Käsittääkseni Thaimaa on ainoa maa maailmassa jossa on tällainen traditio.
Seremonian tarkoitus on kunnioittaa opettajia ja muistuttaa heidän tärkeästä roolistaan yhteiskunnassa. Oppilaat uusivat kuuliaisuuden- ja kohteliaisuudenvalansa opettajille yhteiskuorossa, ja rehtori evästää kaikkia uuteen kouluvuoteen juhlapuheen muodossa. Koko tilaisuus kesti n 1,5 tuntia, ja se toistettiin 3:na eri ajankohtana, koska ei ne luokat mahdu mitenkäänpäin kerralla sisään. Ensin olivat luokat 6 ja 5, sitten 4 ja 3, ja viimeiseksi sitten nuorimmat eli luokat 2 ja 1.
Tilaisuuden alussa rehtori kunnioittaa ja pyytää siunausta kaikkein tärkeimmältä opettajalta, Buddhalta. Tämän jälkeen rehtori, sekä koko muu koulun johtokunta kunnioittavat ja tervehtivät eläköityneitä opettajia. Kaikki tämä tapahtuu polvillaan maassa edeten. Seuraavaksi on vuorossa opettajakunnan tervehdykset ex-opettajille, johtokunnalle, sekä rehtorille. Tämän jälkeen on oppilaiden vuoro tervehtiä ja kunnioittaa kaikkia edessä istuvia.
Tilaisuudessa kuullaan ”opettajien laulu”, joka on säilynyt samana useita satoja vuosia. Lisäksi oppilaat ovat valmistaneet muita lauluesityksiä.
Itsellä oli kyynelissä pitämistä, ja niiskutin eturivissä melkein koko seremonian ajan. Se oli niin kaunis ja koskettava. En eläissäni ole kokonut mitään vastaavaa!
Tässä vielä kuvasatoa päivän kulusta:
Oppilasbändi valmistautumassa kansanmusisointiin Thaimaalaisittain
Oppilaat luokittain riveissä. Huomaa istuma-asento, jota käytetään vain korkea-arvoisten henkilöiden läsnäollessa.
Siinähän se lukee: ”Opettajien päivä 18.6.2558”, tai siis ne jotka osaa Thaimaata niin osaa lukea 🙂
Tämän ”kukkamaljan” sain oppilailta.
Ja myös tälläisen me opettajat saatiin. Ja kyllä, siinä asetelmanahan on siis peruna vaa’an päällä….
Oppilaiden kanssa yhteiskuvassa seremonian jälkeen.
Vasemmalta minä, MEP johtaja Mr. Manit ja MEP Manager Ms. Bee.
Käsityöihmiset voitte ihan hetken tutkailla miten tämä on tehty. Ja käytettyhän on siis aivan oikeita kukkia ja lehtiä. Kyllä.
Ensin kumarretaan tervehdykseksi
Sitten opettajalle ojennetaan kukat kiitoksena. Tässä tervehdystyylissä myös käsien korkeus on merkitsevä.
Ja kukkien ojentamisen jälkeen on vuorossa vielä uusi kumarrus.
Ajarn Arto 